Joonan pakomatka ja pelastuminen.

Joonan pakomatka ja pelastuminen.
Sisäisessä olemuksessa tapahtuu kriisi, kun alkaa muutokset. Samoin on myös uuden oppimisen kanssa. Uusi koetaan helposti outona ja vieraana. Jopa sitä Jumalalta tullutta kutsua koetaan vieraana. Helposti lähdetään karkuun pakenemaan ja yritetään löytää sen tilalle jotain muuta. Eräs tällainen henkilö on mainittu VT:n puolella. Joona.
Joona 1:2 “Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” Joona ei ollut kuuliainen vaan lähti aivan toiseen suuntaan.
Joona 1:3 Mutta Joona päätti paeta Herraa ja matkustaa meren taakse Tarsisiin. Hän meni rannikolle Jafoon ja etsi satamasta laivan, joka oli lähdössä Tarsisiin. , Maksettuaan matkansa hän astui laivaan päästäkseen meren yli pois Herran ulottuvilta.
Silloin, kun ymmärrämme Jumalamme kaikkitietävyyden. Ymmärrämme, että Hän tietää koko ajan kaiken ja näkee kaiken. Hän antaa meidän mennä, mutta joskus tulee hetki, milloin meidät pysäytetään.
Pysäytetään tavalla tai toisella, joka ei ole aina mieluinen. Silloin helposti aletaan syyttämään jopa Jumalaakin. Tässä tapauksessa merellä tuli suuri myrsky. Koko laiva oli hukkua.
Joona 1:6 Ei tuntunut Joonastakaan mieluisalta tulla julki, vaikka oli piilossa ja nukkui sikeästi. Laivuri tuli hänen luokseen sen jälkeen kun jo laivasta oli heitetty paljon tavaraa pois. Laivuri käski Joonan rukoilla Jumalaansa, jos vaikka hän kuulee. Heitettiin arpaa siitä, kuka oli syyllinen. Arpa osoitti Joonan syylliseksi.
Joona 1:7 Ja he sanoivat toisillensa: “Tulkaa, heittäkäämme arpaa, saadaksemme tietää, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut”. Mutta kun he heittivät arpaa, lankesi arpa Joonalle
Koska hän näin joutui kiinni, piti hänen tunnustaa, millä asialla oli laivassa.
Joona 1:8 Niin he sanoivat hänelle: “Ilmoita meille, kenen tähden tämä onnettomuus on meille tullut. Mikä on toimesi ja mistä tulet? Mikä on sinun maasi ja mistä kansasta olet?” Miehet pelästyivät kun kuulivat, millä matkalla Joona on. Syntyi kysymys, mitä pitää tehdä Joonalle.
Joona itse sanoi, että hänet pitää heittää mereen. He tekivät niin ja heti meri tyyntyi.
Joona ei kuitenkaan joutunut meren armoille, vaan Herra oli järjestänyt, että hän joutui suuren kalan vatsaan. Siellä pimeydessä Joona joutuikin kovaan rukouskouluun. Siitä kertovat jakeet Joona 2:1-8. Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä. ja sanoi: “Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni. Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni. Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi. Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui. Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani. Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi. Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajan.
Sitten Joona teki lupauksen, että hän tekee sen minkä on luvannut. Hän myöntää tilanteensa ja katuu tekoaan.
Joona 2:9 Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksen kaikuessa. Mitä olen luvannut, sen minä täytän. Herrassa on pelastus.” Välittömästi tapahtui että Joona pelastui merestä.
Joona sai uuden mahdollisuuden.. Nouse ja mene. Hänen saarnansa seurauksena kuningasta myöten tehtiin parannus.
Samaa voi ajatella, että meidän elämämme ”laivassa”. Siinä, mitä me olemme, keitä ihmisiä on siinä elämämme läheisyydessä, perheessä, tuttavapiirissä, vaikutuspiirissämme. He ovat vaikutuspiirissämme ja siten myös näkevät millä matkalla me olemme.
Kun olemme karkumatkalla tai pois Jumalan suunnitelmasta, emme vain itse ole vaarassa, vaan myös ihmiset, jotka Jumala on uskonut läheisyyteemme.