Raamattukurssi ”Sukella Raamattuun” ke. 4.10.2017

Pyhityselämä arkisessa elämässä.
Ketä me katselemme ja kuka on elämässämme esikuva. Uskontunnustuksessa me kerromme, mitä sisimmässämme arvostamme. Mikäli se on vilpittömästi sydämemme tila, tunnustamme uskomme Jeesukseen Kristukseen. Häneen joka kuoli ja haudattiin, mutta joka nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista.
Jumalan tarkoitus on kirkastaa omaa nimeänsä.
Jes. 48:11 Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna.
Ihmisen elämän tarkoitus on kirkastaa Jumalaa ja nauttia Hänestä aina.
Silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
Psalm. 37:4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
1.Kor. 10:34 Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.
Fil.1:20,21 minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
Raamatun tehtävä.
Se on inspiroitu Jumalan Sana, joka on ylin auktoriteetti elämässä ja uskossa. Se on täysin virheetön alkuperäisissä kirjoituksissa.
2. Tim. 3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, 17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
Jo varhaisten kristittyjen uskontunnustamiseen kuului voimakkaasti Kristuksen nimeen vetoaminen. Lyhyimmillään lause kuului meillekin tutuksi tulleeseen ”Jeesus on Herra”
Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Meillä on vain ja ainoastaan yksi Herra. Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät.
Apostoli Paavali kehottaa Korinton seurakuntaa vaeltamaan Jumalan kasvojen edessä niin, että yhteys vaikuttaisi pysyvästi.
Muuttuminen Kristuksen kaltaiseksi. 1. Kor. 8:6

Ketä me katselemme ja kuka on meidän sisimmässämme, se muuttaa meitä.
2. Kor. 3:17,18
Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Tänään, aikanamme on usko ja siinä eläminen pyrkinyt tulemaan viihteen etsimiseksi. jolloin on hävinnyt paljon uskon tuoma todellinen voiman ilmeneminen. Samoin on tullut esiin, että on alettu kulkemaan tiettyjen kokemusten perässä. Joka johtaa tietynlaiseen ihmiskeskeisyyteen ja sitoutumattomuuteen. Kilvoittelu, josta Raamattu niin paljon puhuu, jää helposti sivuun.
Uskovina kilpailemme taivaallisella areenalla, emmekä maallisella. Taivaallisella areenalla on aivan omat säännöt, jossa meitä kehotetaan kilpailemaan hyvä uskon kilvoitus.
1. Tim. 6:12,13
Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua,
Maailma, joka seuraa uskossa vaeltavia, tulisi nähdä heissä uskon ja toivon todeksi elämistä. Voidakseen havaita kaiken keskellä Kristuksen luonnetta kaiken epätoivon ja masennuksen keskellä.
Jumalan läsnäolo ei ole mitattavissa meidän kyvyistämme tai kyvyttömyydestämme, vaan sillä, että sydämemme tahto on tuntea Kristusta enemmän ja elää sitä todeksi.
Room. 8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Jumalan Hengen läsnäolo arkipäivän elämässämme tulisi perustua juuri siihen, että tiedämme olevamme adoptoituja Hänen omikseen. Se Hänen läsnäolonsa juuri Hänen omissaan on jotakin paljon enemmän kuin pelkkä hieno tunne. Kyseessä on Hänen armonsa ja sen todeksi eläminen. Arkipäivän keskellä emme voi elää vain jossakin kokemuspohjaisessa tunneperäisessä elämässä.
Elämämme veturina tulee toimia usko ja tunteet tulevat sitten perässä.
Jeesuksen Kristuksen sovitus on todellinen tosiasia. Sillä ei ole suoranaista yhteyttä siihen, koemmeko tunteissamme jotakin, tai emme koe.
Mitä sitten on tämän Jumalan läsnäolo arkisessa elämässä?
Se on sitä todellisuuteen perustuvaa elämää, jonka tiedostamme Häneltä saamaksi lahjaksi. Tiedämme sen, että Hän on kanssamme joka hetki. Silloin myös tämä läsnäolo ilmaisee, mikä on meille hyväksi. Elämme rakkauden todellisuudessa.
Jos emme tiedosta Jumalan läsnäoloa elämässämme, siihen on syynsä, joka johtuu meidän edesottamuksistamme.
Siihen on Raamatun teksti. Jaakob 4:8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
Toteamme pian, että Jumalan läsnäolo on paljon enemmän kuin jotain hienoa tunnetta.. Joskus se voi olla sitäkin, mutta siihen ei tule jäädä kiinni.
Jumalan läsnäolo on Hänen kanssaan seurustelua rukouksessa,
Sanan omaksi elämistä. (Rema- ei vain pelkkä Logos). Eli sitä, että teen elämässäni tilaa Jumalan todelliselle vaikutukselle. Elän todeksi Hänen Henkensä johdatusta elämässäni. Herra tuskin haluaa, että eläisimme jossakin hektisesti koettavissa olevissa tilanteissa. vaan että näkisimme laajemmalle alueelle. Katsoisimme Hänen mahdollisuuksiinsa.
Eläisimme uskoa todeksi.
Kol. 3:23 Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *