Meidän, jotka olemme laittaneet toivomme iankaikkisesti kestävään turvaan, on luotava katseemme eteenpäin. Koska paras, mitä meillä on, on aina se, mikä on odotettavissa. Tämä maailma ja sen muoto katoaa, mutta se mikä meitä odottaa, on vielä tulevaisuudessa.
Nyt, jos koskaan tulee tutkia iäti kestävää Jumalan Sanaa ja ammentaa siitä elämämme suuntaa. Sitä oikeaa elämän leipää, joka ravitsee. Kaikki se, mitä Jumala on aivoitellut ihmiselle, kumpuaa ylös henkeemme Hänen Sanastaan. Se on sitä totista rukiista leipää, joka virvoittaa ja ravitsee silloin kun maailman huolet alkaa kaatua päällemme. ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”.
Kun syntymästään saakka olevalla pojalla oli sokeus, kysyttiin: ”kuka teki syntiä?. Ei hän, eikä hänen vanhempansa, vaan että Jumalan voiman piti tulla hänessä julki.
Kun Jeesus oli Kaanaan häissä ja siellä viini loppui, oli se isännälle ja edeskäyvälle tiukka tilanne. Myös Jeesuksen äiti oli siellä ja hänellä oli osansa tapahtumasta. Koska juuri Maria sanoi palvelijoille: ”Mitä Hän teille sanoo, se tehkää” Niin Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä.” Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten Jeesus sanoi: Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle.” Ja he veivät.
Tämä tottelevaisuus ja Herramme läsnäolo ja teko sai ihmeen aikaiseksi. Koska kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, ei tiennyt, mistä se oli tullut. Palvelijat kyllä tiesivät sen. Niin tämä edeskäypä kutsui yljän paikalle. Sanoi hänelle: ”Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
En halua tällä sanoa, että meidän tulee alkaa odottamaan omassa voimassamme jotain ihmetekoja, eikä yleensäkään touhuta viinin kanssa. Vaan meidän tulee luottaa siihen, että vaikka tällä hetkellä näyttäisi siltä, että elämämme iankaikkinen vesi olisi ehtymässä, voimme luottaa, että se todellinen Häneltä tuleva vesi on tulossa. Silloin, kun Jeesus sanoo meille, jotka olemme Hänen palvelijoitaan ja lapsiaan. Tottelemme sitä, mitä Hän meitä kehottaa tekemään. Olkoon se omasta mielestämme tai maailman silmissä, miten oudolta kuulostavaa tahansa. Tottelevaiset eivät joudu elämään kuivassa maassa.
Se, mitä Psalmi 23 meille kertoo on niin lohduttavaa. Samoin isä ja äiti ovat lasten elämässä valmiit antamaan apunsa, kun lapsi kohtaa asian, joka on hänelle vaikea tai ylitsepääsemätön. He tietävät ja luottavat vanhempien tulevan apuun ja päästävän siitä tilanteesta. Aivan samoin Jumalan lapset voivat luottaa Häneen, joka on meitä lähellä joka hetki. Vaikka tilanne meistä näyttäisi aivan ylitse pääsemättömältä. Se meistä näyttää mahdottomalta mutta Hänelle täysin mahdolliselta, kun pyydämme ja turvaamme oikeasti Häneen.
Voimme ajatella sitä, että Hänellä on antaa meille armoa armon päälle. Pelkistettynä vaikka niin, kun syömme leipää, laitamme sen päälle voita tai markariinia. Siis tekemämme päälle saada armoa/armahduksen. Voimme kuvaannollisesti myös laittaa ja saada armoa armon päälle. Laittamalla höystettä myös leivän alapuolelle. Näin meidän Herramme on valmis myös meitä armahtamaan. Paras on edessäpäin.
Tai, kun nuorempi poika pyysi perintönsä ja lähti maailmalle. Hän tuhlasi kaiken ja joutui ”menemään itseensä”. Silloin hän ymmärsi, mitä oli tehnyt kaikelle sille, jonka oli Isältä saanut. Hän menetti kaiken sen hetkelliseen huviin. Itseensä mennessään hän ymmärsi sen, miten kotona hänellä olisi. Ymmärrettyään tämän hän kääntyi takaisin Isänsä kotia kohti. Pyysi anteeksi ja sai armahduksen, joka Isällä oli häntä kohtaan. Tämä itseensä meneminen ja ymmärtäminen sai aikaan teon. Palata takaisin Isän kotiin ja sai kohdata aidon välittämisen ja rakkauden, sekä elämän muutoksen.
Nyt, jos koskaan on tämän kansan kohdalla mentävä itseensä ja ymmärrettävä, mihin hetkellinen nautinto ja ilo on kansaa johtanut sekä johtamassa. Syömään niitä ruokia, jotka ei ole tarkoitettu meidän ihmisten syötaväksi. On todella mentävä itseensä ja palattava takaisin siihen, missä on todellista elävää ruokaa saatavana. Sitä ruokaa, joka ei vain tyydytä lihallista olemustamme, vaan tyydyttää sisäistä henkemme anemia-tilassa olevaa sisintämme.
Tänään Hän sanoo sinulle ja minulle: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.” ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.
Nyt on aika kuunnella tarkkaan tällaisia epäilyksiä heittäviä sielunvihollisen kuiskauksia: ”Onko Jumala todellakin sanonut?”
Kaikin tavoin se haluaa tehdä sen hyvän näkökenttääsi harmaaksi, jonka Jumala on sinulle uskonut. Puuduttamalla, valehtelemalla, eksyttämällä. Sen tähden, että kyseenalaistaisit Jumalan Sanan ilmoituksen itsesi ja seurakuntasi kohdalla. Vääntämällä Jumalan Sanan perusasioita. Älä mene sen valheisiin, mitä maailman henki nyt viljelee ja jopa kieltää sinua uskomasta siihen, mistä olet pitänyt kiinni. Älä hellitä, äläkä usko sen valheita. Jumala on sama ja Hänen ainutsyntyisen Poikansa veri on voimallinen puhdistamaan kaikesta vääryydestä ja pahuudesta, mitä paholainen on sisimpääsi valehdellut.
Kaaleb ei kuunnellut niiden ääntä, jotka näkivät luvatussa maassa käytyään vain jättiläisiä. Hän sanoi niitä heinäsirkoiksi ja niitähän ne ovatkin. Ne ovat heinäsirkkoja Herramme Hengen edessä, jotka Hänen hengäyksensä puhaltaa pois, silloin kun annamme elämässämme Hänen toimia. ”Voittohon, voittohon, viepi veri Jeesuksen…” Kirkastukoon sinun ja minun polkuni Hänen valaisemanaan aina sydänpäivään saakka. Ole luja ja rohkea ja kanna sitä tulta, joka kerran sytytti sinun sisimpäsi elämään.
Kun olemme turvakaupungissa, niin saamme olla turvassa sen muurien suojassa. Sen kaupungin ylipappi on itse mestarimme. Joka on kaikessa ollut kiusattu, siksi Hän ymmärtää ja voi auttaa meitä jokaista. Uskaltakaamme olla toista mieltä, mitä maailma on. Silloin voimme vahvistua ja kantaa myös sitä hedelmää, joka seuraa tottelevaisuutta.