Hänen rauhansa on teissä.
Apostoli tuo esille mm. mihin murehtimisen lopettaminen ja iloitseminen johtaa: Silloin ”Jumalan rauha, joka ylittää ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7) Huomaa, pieni, mutta tärkeä sana ”silloin”, joka liittää jakeen edellä esitettyyn.
Paavalin mukaan murehtimisen lopettaminen johtaa paitsi iloon, se antaa uskovalle ”kaiken ymmärryksen ylittävän Jumalan rauhan”. Jumalan rauha ylittää ihmisen ymmärryksen täydellisyydessään. Se on rauha, jolle ei löydy vertailukohtaa maallisesta rauhasta.
Sana ”rauha” on kreikaksi ”eirene” (IRT-sanakirja osa 2 s.4778). Tässä yhteydessä sana on perusmerkityksessään, eli tarkoittaa ihmisen sisällä olevien asioiden välistä rauhaa. Kun ihminen lakkaa murehtimasta ja luottaa elämänsä Jumalan käsiin, hän saa Jumalan rauhan (hepr. shalom). Shalom on vanhan testamentin sana, joka kuvaa koko eskatologista pelastuksen ajan olotilaa; se on avainsana paratiisillisen tilan palaamiselle. ”Ja sinä päivänä minä teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa” (Hoosea 2:18) (IRT – sanakirja osa 2 s. 4780).
Syntiinlankeemuksesta lähtien ihminen on ollut sodassa Jumalan kanssa. Se johtui siitä, kun ihminen oli tottelematon. ”Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan” (Room. 8:7). Jumala ei kuitenkaan jättänyt ihmistä tällaiseen tilaan, vaan järjesti asian ihmisen pelastamiseksi.
Hän lähetti oman ainutsyntyisen Poikansa maailmaan ja Hänestä tuli ”meidän rauhamme”. Jeesuksen syntiemme tähden kärsimä sovituskuolema aikaansai sovinnon Jumalan ja langenneen ihmisen välillä. ”Sillä hän on meidän rauhamme, Hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden… ”(Efesol. 2:14). Toisin sanoen tällöin ihminen on saanut rauhan häntä piinanneista asioista tai olosuhteista ja hänen sydämessään ja mielessään vallitsee rauha Jumalan kanssa.
Tässä merkityksessä ”Jumalan rauha” on täydellinen vastakohta ”murheelle ja huolelle” Niin kauan kuin itsepintaisesti päätämme murehtia Herralle luovuttamaamme asiaa, niin kauan Jumalan käsittämätön rauha ei voi saada valtaa meissä.
Jumalan rauha on vastakohtainen voima maalliselle huolelle. Minkä tähden Jumala tahtoo antaa uskoville rauhan murheen ja huolen sijaan? Apostoli vastaa: ”se varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa”. Maallinen murhe ja huoli vetää ihmistä pois Jumalan luota, kuten Jeesus itse opettaa kylväjävertauksessa: ”mikä taas orjantappuroihin kylvettiin on se , joka kuulee Sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttavat Sanan ja se jää hedelmättömäksi” (Matt. 13:22).
Hänellä on rauha myös maallisista asioista, koska hän on luottanut ne kaikki Jumalan tiettäväksi. Eli tällä tavoin Jumalan rauha varjelee uskovan Kristuksessa Jeesuksessa. Koska maalliset murheet ja huolet eivät loitonna häntä Herrasta.
Eikö tässäkin ole jälleen yksi syy iloita Herrassa? Meidän tulee yksinkertaisesti luovuttaa arkipäivän taakat Herran kannettaviksi, eli ”saattaa ne Jumalan tietoon”. Voimme tehdä tämän luottavaisin mielin, sillä Paavali vakuuttaa, että ”Herra on lähellä”. Hän ei ole kaukainen Jumala, vaan Hän on lähellä – Hän, meidän Herramme.
Olemme ehkä monet kerrat saattaneet taakkamme Jumalan tietoon, ja nyt sanomme, ettei se ole antanut meille ”Jumalan rauhaa” tai ”ainaista iloa Herrassa”. Mutta huomasimmeko Apostolin ohjeen ensimmäisen osan? Noudatammeko myös sitä? Kun luovutamme taakkamme Jumalan tietoon, meidän tulee samalla itse lopettaa huolehtiminen ja murehtiminen sen tähden. Olemme luovuttaneet asiamme kaikkivaltiaan käsiin, miksi emme siis luottaisi Häneen täysin? Jospa suostuisimme hylkäämään murehtimisen ja ainaisen huolehtimisen samalla, kun luovutamme asiamme Herra tiettäväksi.
Tämä ei tarkoita sitä, että heitämme vastuumme ja velvollisuutemme yhteiskunnassa ja elämässämme. Tuo Jumalan antama rauha saa aikaan sen, että sisäinen ihmisemme joka tilanteessa turvallisesti voi luottaa Jumalan hyvään ja turvalliseen tahtoon elämässämme.
Pelastuksen tuoma sisäinen rauha voi mennä jopa olosuhteiden yli niin, että olosuhteet eivät ota pois meiltä uskon päämäärää, sielun pelastusta. Pelastuksen tuoma ilo vie olosuhteiden yläpuolelle. Voimme iloita Herrassa, koska Hän on lähellä.