Saarnani aihe 2.3.2017 – Markus 10:46-52

Hei.

Olet varmaan miettinyt joskus elämäsi vaiheessa, miten joillakin toimii joku aisti paremmin kuin toinen. On keskittymisvaikeus ja silti muisti voi olla neron tasolla. Tai jollakin näkö voi olla minimaalinen, ja hajuaisti taas superhyvä.

Pidämme näitä elämämme eri asioita helposti itsestään selvyytenä ja meille kuuluvina. Mitä ne eivät todellisuudessa ole. Monesti se huomataan siinä vaiheessa, kun jokin niistä lakkaa toimimasta. Siksi on hyvä muistaa se, että terveyskin on suurta lahjaa ja siitä saa olla kiitollinen.

Markuksen evankeliumissa kerrotaan eräästä henkilöstä, joka oli tapansa mukaan tien sivussa pyytämässä almuja. Hänellä ei myöskään kaikki aistit toimineet, hän oli sokea. Sokeudesta huolimatta hänellä oli hyvä kuuloaisti. Hän kuuli, kun ihmisjoukko oli kulkemassa ohi, ja kuuli, kuka erityinen henkilö oli kulkemassa siitä ohi.

Hän ei huutanut tai pyytänyt sitä apua, mitä normaalisti. Vaan hän pyysi armahdusta. Eli, hän tiedosti voivansa saada armahduksen.

Hän oli sokea Bartimeus, josta Markuksen 10:46-52 kertoo. Tämä puhutteleva kohta on torstainen 2.3 klo 19.00 alkava saarnani aihe. Parhaiten se tulee eläväksi kun itse on paikan päällä kuuntelemassa. Toki se näkyy myös netistä osoitteessa: www. evankeliumintalo.fi Tervetuloa kuuntelemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *